Mulla oli flunssanpoiskanen pitkän aikaa ja viimein se katosi, kun kuume iski. Edelleen on välillä kuumetta, välillä ei. Huomisen ainakin pidän vielä sairaslomaa. Ehkä perjantaina pääsen töihin, mutta sitä voi olla estämässä vielä muut asiat, kuten autoni.

Polosessahan ei ole mitään vikaa, se vain on kulunut. Johtoja ja virranjakajan kantta pitää tutkia ja vaihtaa. Tai johdot vaihtaa ja kansi tutkia. Kuulemma. Viisaammat olisivat jo ystävällisesti voineet sen tehdä aiemmin, ennen tämän päiväistä hajoamista. Tai ei se oikein hajonnutkaan. Sammui vain, eikä enää käynnistynyt. Piti odottaa puoli tuntia, että bensa haihtuu tai jotain, että se pystyy taas yrittämään starttausta kunnolla tai jotain. Sitten se käynnistyi heti ja pysyi käynnissä sen kolmen metrin matkan, mikä piti peruuttaa takas omaan ruutuun. Onneksi (tai epäonneksi, mistä sitä autoista tietää) puhuin puhelimessa viisi minuuttia autoni epätasaisesta tyhjäkäynnistä kuunnellen sitä samalla ja odotellen, että se tasoittuisi. Puhelun syynä oli nihkeä starttaaminen, mikä on toistunut koko kesän ja varsinkin syksyn ajan aina sateella ja kostealla säällä. Kone siis pitää saada lämpimäksi, ennen kuin sen uskaltaa sammuttaa sateella, että sen saa taas esim. kaupan pihassa käyntiin. Eli ensin pitää ajaa se 10km. Joten onneksi tuo ei haittaa työaamuina muulloin kuin syksyisin kun on niin kosteaa ja koleaa, että kiihdytys ei onnistu. Rasittava peli, pärjäisinkin ilman.

Tietenkin kotimekaanikkoni on työmatkalla, eikä siten ollut pelastamassa minua tästä hädästä. Koska autoa ei voi edes katsoa ennen perjantaita, ei sen korjaaminenkaan onnistu ennen ensi keskiviikkoa. Tai mistä minä tiedän. Mahtavaa kuitenkin. Ja päätin tänään, etten autooni koske ennen kuin se on korjattu. Saas nähdä kuinka ehdoton voin olla...

Yritin olla tänään myös hyväntekijä, mutta Punaiselle Ristille ei apuni kelvannut. Hassua sinänsä, että itse ottaisin samassa kunnossa olevan pöydän vastaan ilomielin, mutta heille se ei kelvannut. Tai siis olinkin ottanut pöydän vastaan vuosia sitten samassa kunnossa mitä se tänäänkin on.

Mutta mikä tärkeintä, nojatuolin tarina jatkuu edelleen ja se voi löytää vielä pitkäaikaisenkin kodin. Eihän se olekaan kun tullut minulle vanhoilla päivillään ja kiertänyt kahden kaverinikin opiskelijaboksit, kunnes se tuli minulle takaisin. Otin sen vielä koristamaan ja täyttämään makuuhuonettani, mutta nyt oli sen aika jatkaa matkaansa seuraavalle omistajalleen.

Lauantaina on tarkoitus mennä Kemiin kainalohapsua esittelemään, minkä jälkeen suunnistamme Tornion keskustaan syömään kiinalaista. Sieltä joudun raahaamaan erään nimeltämainitsemattoman mieshenkilön niskavilloista Ruotsin Ikeaan kantamaan uutta ruokapöytää, joka internetsivuston tietojen mukaan painaa vain 25kg! Puuterihuisku saanee hoitopaikan isäni ja hänen äitinsä ja hänen siskonsa huomasta siksi aikaa kun rynnin kiireen vilkkaa ostosapulaiseni kanssa tavaratalon läpi. Onneksi olen jo tehnyt ostoslistan! (Lähinnä budjetoinnin vuoksi, mutta sehän nopeuttaa ostosten tekoa huomattavasti.) Tai sitten vaihtoehtoisesti huiskutin pääsee sukulaistensa kanssa samalla kyydillä takaisin Rovaniemelle ja noudamme hänen komeutensa kun saavumme itsekin paikalle. Sunnuntaina pikkuisella olisi toinenkin näyttely luvassa, mutta Kemissä näkee kannattaako sinne mennä.

Tuon reissun jälkeen onkin taas luvassa Tee-se-itse -ohjemanumero. Pöytä pitää näet koota. Mutta onneksi remonttireiskalla ei ole peukalo keskellä kämmentä ja minun avustuksella kokoamiseen menee oletettavasti vain kaksi tuntia, kun taas hän yksin kokoaisi pöytää vartin. Onneksi Tee-se-itse -ohjelmanumeroa voimme harjoitella edellisenä iltana, kun paikallisesta halpahuonekalukaupasta ostamani mööbelit saapuvat. Sängyn ja sellaisten kokoamiseenhan menee varmaan vain tunti, joten sitä voi pitää kevyenä lämmittelynä.