Alkaa pikkuhiljaa kaatua seinät päälle. En ole ollu yli vuoteen näin pitkää aikaa kotona tekemättä juuri mitään. Noh, onneksi tänään tulee SÄNKY! Ja huomenna saan pöydän.

Pitäisi käydä pesulla ja kai tiskatakin. Mutta jos käyn ensin pesulla, käteni ovat sitten jo verillä ennen tiskaamista, mikä taas tekee tiskaamisesta tuskaa. Jos teen päin vastoin, en voi pestä hiuksiani tai mitään muutakaan, käsien kastelu on tuskaa. Joten kumpi ja kampi tappeli... Mutta tiskaaminen on yhtä tuskaa minun allergioilla ja huonolla iholla. Suihkukin tekee jo tarpeeksi kipeää.

Isoveljeni herätti minut tänä aamuna. Hän oli juuri päässyt töistä ja oli ajamassa kotiin. Kertoi, mistä autoni korjaaminen pitää aloittaa. Virranjakajan kansi pitää aukaista ja katsoa onko sen alla kosteutta. Jos on niin se ja pyörä pitää vaihtaa. Muistaakseni se toinen osa oli pyörä. Ja tulppien johdot pitää kattoa että ne on kunnolla paikoillaan. Jos niissä ei ole vikaa, pitää kattoa starttimoottoria. Monimutkaista. Mutta eiköhän tuota Samin kanssa katsella iltapäivällä, kunhan hän tulee työmatkaltaan. Tai Sami katsoo, minä seison vieressä erittäin blondin näköisenä.

Kieltämättä on aika vaikeaa kirjoittaa koira sylissä. Sen etutassut on minun kyynärtaipeen kohdalla pitämässä kädestä kiinni. Se hyppäs heti pois ku aloin juoruamaan.