Käydessäni lukiota, istuin joidenkin aineiden tunnit erään tuttavani vieressä. Hän piirsi paljon ja kirjoittelimme viestejä toisillemme paperilapuilla tuntien ratoksi. Kerran kysyin hänen piirtäessä jotain epämääräistä ja sottaisaa ja siitä seurasi keskustelu jotenkin näin: "Mitäs piirrät?" "Verilöylyä." "Ai. Et kuitenkaan tosissas sellasta suunnittele..?" "..." "Oikeesti?" "En ole vielä ottanu selvää mistä sais sellasen aseen mitä käyttäisin."

Kyseessä on nykyään virallisesti sairas henkilö. Terkkuja jos luet. Terkkuja myös koulun henkilökunnalle ja terveydenhuollolle. Onneksi "suunnitelma" ei tullut toteen.

---
Aioin kirjoittaa tähän lisäyksenä jotain sellaista, että tietenkään tuo yksi mainitsemani hetki ei ollut ensimmäinen ja ainoa vihje. Sitä seurasi muutama keskustelu ja sitä ennen olin huomannut ja löytänyt vihjeitä ja viitteitä jo ajatuksista, joten en edes osannut järkyttyä... Jotenkin olin odottanut tuota keskustelua jo. Toiveikas odotus se kyllä oli, nyt kun ajattelee.

Tänne on tullu paljon kommentoivia vierailijoita. Ihan mukavaa ja mielenkiintoista.